Matella on ollut kautta aikojen tapana jättää töihin lähtiessään koirille radio auki. Kanavana on ollut mikä milloinkin. Nyt viimeikoina ovat koirat kuunnelleet Yle Puhetta. Huushollissa on edelleen remonttimeininkiä ja niinpä tänäänkin maten tullessa töistä, oli Kirvesmies työssään. Matte kyseli koirien haukkumisesta kun Kirvesmies työskentelee naapurihuoneessa ja kotiväki puuttuu. Kirvesmies tuumi, että saattavat olla ihan hiljaa vaikka puoli tuntia, mutta kun he nyt olivat kaikki kuunnelleet Yle Puhetta (milläpä Kirvesmieskään olisi siltä voinut välttyä), niin sieltä oli pitkin päivää tullut lähetystä maastohiihdon MM-kisoista Val di Fiemmestä. Ei siinä mitään, mutta aina kun oli selostaja innostunut, olivat innostuneet koiratkin. Oli siinä sitten koirakuoro seuraillut intensiivisesti kisalähetystä koko päivän.
Ihan uutena tietona tuli se, että koko ikänsä radiota kuunnelleet koirat reagoivat siihen. Nyt on kaksi vaihtoehtoa: 1. kaikki jatkavat kisalähetysten kuuntelua. Kirvesmiehen on ihan turha yrittää hörisellä korviaan loppuratkaisuille, sillä aina kun on jännää, kääntävät koirat kirsut kattoon. Toisaalta: vaihtoehto 2. matte voi vaihtaa kanavan vaikka Iskelmän puolelle. Siinä voi vaan piillä yllättävä riski: Kirvesmies ei ehkä tykkää Iskelmistä, ainakaan, jos koiruuksilla onkin tapana laulaa jokaisen biisin mukana?
Sitä ei kannata miettiä, että jättäisi radion kokonaan kiinni. Sitten räksötetään jokainen lattialle putoileva lastukin, huoh.
