Watti ja Tuikku Rauman näyttelyssä

Watin näyttelyviikonloppu jatkui tänään siis Raumalla, jossa lakut ja malit tuomarimuutoksen jälkeen arvosteli suomalainen Gunnel Holm.

"Erinomainen tyyppi ja erinomainen pään profiili. Hyvät korvat. Hyvä säkä. Tummat silmät. Hyvä maski. Erittäin tarkkaavainen. Sopiva luusto. Rodulle kuuluvat avoimet kulmaukset. Kantaa häntänsä mallikelpoisesti." Jun Eri, Juk 1, Sa, Pu1, Sert, ROP.

Mukaan pääsi myös vanharouva, koska iän suomin etuoikeuksin ilmainen osallistuminen tähän näyttelyyn oli mahdollista.

"11-vuotias veteraani, joka on hyvässä kunnossa. Ikä näkyy kuluneissa hampaissa. Hyvä säkä. Hyvä pää ja ilme. Hyvä runko, karvapeite ei parhaassa kunnossa tänään. Liikkuu hyvin" Vet Eri, Vek 1, Vet-Rop. Turkki onkin vaihtumassa ja lisäksi tuomarin makuun liian pitkäkin, jota tosin ei ole arvosteluun kirjattu. 

Tuikku oli tohkeissaan päästessään reissuun mukaan. Toisaalta oli tosi ilahduttavaa huomata vanhuskoiran iloisuus, kun oli tällainen säpinäpäivä, mutta toisaalta taas haikeaa huomata esim. näön heikkeneminen, sillä Tuikku ei enää kyennyt katseellaan seuraamaan mattea kehän laidalla. Mukavaa oli kuitenkin koko porukalla.

Watin näyttelydebyytti Harjavallassa

Watti pääsi tekemään näyttelyllisen ensiesiintymisensä omalla "kotikentällään", eli Harjavallan ryhmänäyttelyssä. Tuomarina Zorica Salijevic, Ruotsi.

"In excellent condition for 11 month. Typical head good pigmentation. Well developed body good angulation. Nice in movement. Good ringtraining." Jun Eri, Juk 1, Sa, Pu 1, Sert, ROP.

Laiska-Matte

Ääh. Tämä kirjoittaminen ei vaan lainkaan houkuta. Ei tippaakaan. Kaukana on ne ajat, kun vanhaa blogia tuli päivitettyä lähes joka päivä... Blaah... Tietokonekin hajosi tuossa jokin aika sitten ja silleen... Mutta kirjoittipa matte tai ei, niin koiruudet puuhastelevat omiaan :) Oikeastaan nyt ovat koiratkin joka ilta väsyneitä, sillä jollei mitään muuta tehdä, niin harrastetaan pihan tönkimistä porukalla. Suuri gourmet-herkku koiruuksilla on merileväkanankakkalannoiterakeet, ihan on jo käynyt mielessä, että siinäpä oivallinen treeninami... Oli koiraväen toimesta käyty kasvimaiden lisäksi kaivamassa ruukutkin pihassa, jotta maksimaalisesti oli koiraväki saanut lannoitteet syötyä. Herra Watson on erityisen ahkera tässä asiassa ja tämä on johtanut myös koiraherralla vatsanpuruihin ja lievään ripuliin. Tuikku ei ole noin viiteliäs vaan yrittää hiippailla syömään lannoitteet suoraan säkistä. 

Watti vietti muutaman päivän kasvattajan järjestämällä hienolla ja monipuolisella leirillä. Watin osalta leiri meni... hm... tukka hulmuten ja hormonit hyrräten, sillä...

...ihanalla valkealla Jumalattarella oli juoksu ja ensimmästä kertaa elämässään Watti tajusi olevansa koiraMIES. Mitenköhän tuon  putkiaivon nyt saisi palautettua takaisin maan pinnalle :-/ Ihana valkea lintu puolestaan on lopullisesti valloittanut maten lepotuolin.

 

Agiliitelyjä on jo tovin ajan päästy treenaamaan kentällä, se on hienoa. Kotona meillä on meneillään laatikkoprojekti, hmm... tosin hieman kesken vielä... Sitä on tehty Watsonin kanssa ihan pikkupennusta asti, mutta lievästi sanottuna HARVAKSELTAAN... Mielenkiintoinen homma sinänsä, saapi nähdä millaiset kontaktit sillä agilityyn saadaan. Ihaillen matte katsoo Hyrsky-mudin kontakteja, matte haluaisi Watille samanlaiset... Kiva ainakin kokeilla tällaista uutta juttua ja tuskin siitä ainakaan haittaa on.

Aurinkoista Vappua!!!!

Valo talven tumman voittaa,
Suomen luonto virkoaa.
Silloin uusi aika koittaa,
luonnon voimat voiton saa.

Ihminenkin katso tuota,
kuule tuulten huminaa.
Sinisimmän vuokon luota
löytyy kesän ihmemaa.

Kohta kukkii tuomen oksa,
kohta kesä kukoistaa,
muuttolintuin lauleloissa
suven elon tunnistaa.

Taas kun koittaa uusi aamu,
sydän lauluun puhkeaa.
Pois jo haihtui talven haamu,
kanna emme muistoaan.

Jee! Vappu ja toukokuu! Maten gradu on valmis ja yhtäkkiä tuntuu vuorokauteen tulleen huimasti lisää tunteja ja valoa, valoa, VALOA!!! Ulkonakin voi taas treenata vaikka mitä ja mökkirannasta jäät saavat kovaa vauhtia kyytiä, suurenmoista :) Mökkirannassa oli joutsenpariskunta, mutta taidettiin olla vanhoja tuttuja jo vuosien takaa, sillä nopeasti joutsenet näyttivät tietävän, että tuo kaahottava lauma on kovaääninen mutta vaaraton. Talvi, tuo maten ihana valkea lintu, katseli joutsenia ihailevasti, onneksi ei identiteettikriisiä saanut hän.