Ääh. Tämä kirjoittaminen ei vaan lainkaan houkuta. Ei tippaakaan. Kaukana on ne ajat, kun vanhaa blogia tuli päivitettyä lähes joka päivä... Blaah... Tietokonekin hajosi tuossa jokin aika sitten ja silleen... Mutta kirjoittipa matte tai ei, niin koiruudet puuhastelevat omiaan :) Oikeastaan nyt ovat koiratkin joka ilta väsyneitä, sillä jollei mitään muuta tehdä, niin harrastetaan pihan tönkimistä porukalla. Suuri gourmet-herkku koiruuksilla on merileväkanankakkalannoiterakeet, ihan on jo käynyt mielessä, että siinäpä oivallinen treeninami... Oli koiraväen toimesta käyty kasvimaiden lisäksi kaivamassa ruukutkin pihassa, jotta maksimaalisesti oli koiraväki saanut lannoitteet syötyä. Herra Watson on erityisen ahkera tässä asiassa ja tämä on johtanut myös koiraherralla vatsanpuruihin ja lievään ripuliin. Tuikku ei ole noin viiteliäs vaan yrittää hiippailla syömään lannoitteet suoraan säkistä.
Watti vietti muutaman päivän kasvattajan järjestämällä hienolla ja monipuolisella leirillä. Watin osalta leiri meni... hm... tukka hulmuten ja hormonit hyrräten, sillä...
...ihanalla valkealla Jumalattarella oli juoksu ja ensimmästä kertaa elämässään Watti tajusi olevansa koiraMIES. Mitenköhän tuon putkiaivon nyt saisi palautettua takaisin maan pinnalle :-/ Ihana valkea lintu puolestaan on lopullisesti valloittanut maten lepotuolin.
Agiliitelyjä on jo tovin ajan päästy treenaamaan kentällä, se on hienoa. Kotona meillä on meneillään laatikkoprojekti, hmm... tosin hieman kesken vielä... Sitä on tehty Watsonin kanssa ihan pikkupennusta asti, mutta lievästi sanottuna HARVAKSELTAAN... Mielenkiintoinen homma sinänsä, saapi nähdä millaiset kontaktit sillä agilityyn saadaan. Ihaillen matte katsoo Hyrsky-mudin kontakteja, matte haluaisi Watille samanlaiset... Kiva ainakin kokeilla tällaista uutta juttua ja tuskin siitä ainakaan haittaa on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti