Vuoden vaihtuessa

Erinomainen ajankohta päivittää blogia :) Radio soi volyymit kaakossa, jotta uudenvuodenrakettien ääni ei kuuluisi sisälle, koirat syövät luita ja matte yrittää olla mahdollisimman välinpitämätön kaiken ulkona tapahtuvan räiskinnän suhteen. Ihanaa tänä vuonna on ollut se, että yhtään pauketta ei ole kuulunut etuajassa, eiköhän tämä yksi ilta ja yö tätä kestetä. Toistaiseksi koirat eivät ole muutamaa haukahdusta lukuunottamatta reagoineet paukkeeseen mitenkään.

Koiralauma on jälleen kasvanut yhdellä "tulokkaalla". Talvi nimittäin pyöräytti jouluyönä lahjapaketista esille uuden "pennun". Talvi käväisi perjantaina jo entuudestaan varattulla eläinlääkäriajalla lähinnä jalkojensa kontrollin vuoksi. Samalla eläinlääkäri totesi, että on estrogeenit maten valkealla ihanalla linnulla hieman sekaisin ja tämä on tosiaan huomattu. Talvi kantaa pehmolelupentuaan viiksikarvoista pesästä toiseen ja koirista kukaan ei saa mennä 1,5m lähemmäksi. Alkaa tuntua siltä, että tämä "pentu" on maten päätöksellä luovutusiässä melko pian. Onneksi mummolan väki on luvannut tarjota sille hyvän kodin.

Jos vuodelle 2013 saa esittää jotain toivomuksia, niin suotavaa olisi ainakin, ettei tähän huusholliin syntyisi enempää vihreäpäisiä pentuja.

Ai niin, eläinlääkärin mukaan Talvin jalat eivät ole huonontuneet kuluneen vuoden aikana. Talvin fyysinen kunto todettiin muuten erinomaiseksi ja samalla saatiin eläinlääkäriltä vahvistus siihen, että Talvi saa jälleen vuoden lisäaikaa, jollei nyt mitään ihmeellistä satu. Eläinlääkäri kirjoitti Rimadylit vuodeksi ja toivotti vuoden kuluttua jälleen tervetulleeksi. (Tietokoneen kello on 0:00, joten hyvää uutta vuotta, Suomipop väännetty hoilottamaan vielä hieman lujempaa ja koirallisesti on rauhaisaa...)  Jep, marraskuussa Talvi kävi myös urheilukoirahieroja-Minnan kontrollissa ja Minnakin totesi, että tapaaminen kerran vuodessa on ihan riittävää... Talvi lirautteli triljoona pissaa pitkin Minnan vastaanottoa :-O Sori Minni vielä, lupaan, ettei tulla kovin usein... Kiitos kun ei olla saatu porttikieltoa.... Mutta kuitenkin nyt on kahden asiantuntijan mielipide siitä, että Talvi voi olosuhteisiin nähden edelleen hyvin.

Watti Walopää Wessakoira on päässyt kahdesti agiloimaan Lumohalliin joulun välipäivinä. Näistä mahdollisuuksista kiitokset Tuulalle ja Marialle, matte nyt ei saisi mitään aikaiseksi... Ensimmäisellä kerralla Watti oli hieman kuutamolla koko touhusta ja puomikin oli hirvittävä, ei Watti muistanut kai koskaan sellaista nähneensä. Kolmen ihmisen voimin vakuutettiin Watille, että puomihan muuten mennään... Kun Watson taas homman muisti, ei se enää ihmetellyt. Kiitos Tuula kuvasta!

Toisella hallikerralla ei ollut puomilla vaikeuksia ja Watti oli muutenkin hyvällä kiihkolla mukana. Voi kökkö vaan tällaista talvea, kun säännöllistä harjoittelumahdollisuutta ei ole :(, eli taas ehtii unohtaa pentunen puomin ja kaiken muunkin. No, ehtiipä kasvaa rauhassa.

Vähitellen taitaa olla ulkona jo hiljenemään päin. Tyty ravaa ulko-ovelle ja takaisin sen näköisenä, että juuri nyt olisi pissalle päästävä.... Kaipa sinne ulos jo vähitellen voisi lähteä. Hienosti on taas koirat kestäneet paukuttelun, hyvä hyvä. 

Lopuksi vielä kuva porttikyltistä, joka löytyi messarista:

Visuaalisesti ei ehkä mikään huippuelämys, mutta jospa tekisi tehtävänsä. Matte on kaipaillut varoituskylttiä portille siitä asti, kun joskus aikanaan tempaisi ulko-oven auki ja ulko-oven takana olikin täysin yllättäen rahaa veteraaneille keräävä vanhus. Matte pelästyi ja kiljui ja koirat haukkuivat ukon ympärillä. Ainut, joka pysyi tilanteessa rauhallisena, oli tämä ukkeli. Maten hermorakenne on kuitenkin heikkoa lajia, joten jatkossa olisi kovin mukavaa, kun kukaan vieraamman sorttinen ei tulisi yllättäen portista sisälle. Sitä paitsi täälläkin hetkellä pahaa-aavistamaton tulija kohtaisi 4kg painavan raivottaren, jolla on oranssijalkainen ja vihreäpäinen pentu puolustettavanaan, joten katastrofi lienee ihan oikea sana kuvaamaan tätä laumaa.